Ihana Elizabeth Zimmerman huivi

Innostuin jokin aika sitten amerikkalaisen legendaarisen Elizabeth Zimmermannin suunnitteluista. Pääasiassa ne ovat neuleita, mutta joukossa on myös virkkuumalleja. Tein lankavarastossa roikkuineista mohair-langoista gradun tekijälle hartiahuivin.

Ajattelin, että puutalossa koneen ääressä pitkään istuminen voi alkaa tuntua hartioissa, ja lämmin ja iloisen värinen huivi ilostuttaisi gradun tekijää.

Tämä on toistaiseksi ainoa ohje, jonka olen ehtinyt tekemään Elizabeth Zimmermannilta, harmi. Zimmermania on pakko kuitenkin vielä hehkuttaa, hänen ideansa ovat edelleenkin käyttökelpoisia. Pidän hänen omantakeisesta näkemyksestänsä neulontaan.

Zimmermannin ideat ovat olleet mieltäavartavia, kuten baby surprice jacket ja adult surprice jacket, jotka vielä joku päivä ennätän tekemään.

Tämän huivin lanka on Novitan.

Vuosikerta peitto: Puuvillainen isoäidin neliö peite

Olin muutama vuosi sitten ystävällä kylässä ja sain idean tehdä hänelle puuvillaisen isoäidin neliöistä tehdyn peiton olohuoneen uusittuihin väreihin.

Kokeilin ensimmäistä kertaa liukuvärjättyä lankaa, lanka ei toimi kuitenkaan neliöissä, kuten viereisestä kuvasta näkyy, värit järjestyvät sekavasti.

Tein neliöt melko nopeasti, joka johti siihen, että kyllästyin täysin hommaan. Tein kuitenkin vielä suunnitelman siitä, miten palat asettelen peittoon.

Siihen jamaan se sitten jäi kolmeksi ja puoleksi vuodeksi...

Kun kutsu ystävän isoille synttäreille tuli, päätin tehdä peiton valmiiksi ja antaa hänelle lahjaksi.

Päädyin yhdistämään palat valkoisella langalla, ajattelin että se rauhottaa kokonaisuutta. Vaaleansiniset ja ruskeat tilkut hylkäsin, koska totesin langan liian ohueksi verrattuna muihin ruutuihin. Tilalle löysin hieman vahvempaa tummenpaa sinistä lankaa. 

Yksiväriset langat ovan Novitan puuvillalankaa. Liukuvärjätty on Bianca-lankaa Marks&Kattensilta.

Sen verran kiireessä taas peitto tehtiin, että valmis peitto jäi ikuistamatta. Lopullisessa peitossa totesin diagonaalisen järjestyksen antavan peitolle tarvittavaa selkiyttä.

Ystävä ihastui kovasti peittoon ja käsitöiden ystävänä arvostaa sitä kovasti.

Itsekin olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka nuo yksittäiset liukuvärjätyt neliöt eivät toimikaan.

Puuvilla ei ole materiaalina tällaiseen peittoon kovinkaan hyvä, tämä jäänee ainoaksi kokeilukseni puuvillalla.

Keltaraitaiset Bones-sukat väärinkäsitettynä

Kesän sukka-rutistuksen jälkeen suunnittelin pitäväni taukoa sukan kutomisesta. 

Käsitin väärin... Yhdet kutomani sukat olivat joutumassa vääriin jalkoihin, ja lupasin tehdä keltaraidalliset sukat niihin jalkoihin.

Ohjeeksi valikoitui Bones Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjasta (Gummerus 2010). 

Kiireessä haettu lanka oli Seitsemän Veljestä Raita värinä Hattara, koska ao. kaupassa se oli ainoa keltaraitainen lanka. Päätin korostaa keltaista lankavarastosta löytyneellä keltaisella Novitan Nalle-langan jämällä, jolla tein poikkiraidat ja kantapäät.


Ohjeen noudattamisessa oli ongelmia ja jouduinkin purkamaan pari kertaa sukkia, kun olin lukenut ohjetta hieman huolimattomasti ja ei se nyt ihan ohjeen mukaan mennyt lopullisessa versiossakaan. 

Sukat tosiaan tuntuivat väärinkäsitetyltä monella tapaa. No, välillä jätin ne lepäämään, purin ja kudoin uudelleen. Ja tulivathan ne vihdoin valmiksi!

Tässä siis minun versioni Bones-sukista. Ohje oli mukava kutoa.

Aurinkohuivit

Muutamia vuosia sitten vietin paljon aikaa junassa. Harrastukset olivat vähissä ja mietin, mikä harrastus olisi tuotavissa junaan. Päädyin virkkaukseen, siinä oli vielä mukavasti haastetta, kun koin taitoni vajavaisiksi. Tiedäthän, reunoista tuli vinot ja ... 

Sopivasti tielleni osui  Debbie Stoller'in Koukussa-kirja (Nemo 2006), jossa sitten kuva kuvalta neuvottiin virkkauksen salaisuudet.

Kirjan ohjeet ovat hauskoja ja helppoja, yksi monivuotinen suosikkini on Amie Hirtes'in Simpukkashaali, jonka olen monelle ystävälle virkannut lahjaksi ja onpa yksi saanut jäädä minullekin...

Huivin koon määrittää se, kuinka paljon lankaa on käytössä. Yleensä huiviin kooksi on tullut n. 150 cm leveys. Nämä kaksi, joista löysin kuvat, on tehty jostain turkkilaisesta puuvillalangasta, johon ihastuin vuosia sitten. Harmi kyllä, vyötteet ovat kadonneet. Ihastuin langassa siihen, että se oli punottu, joten virkkaaminen oli helppoa ja sujuvaa, eikä tarvinnut murehtia mahdollisista tipahtaneista säikeistä. Lankaa taisi myydä Kuljun kartano, kiireisen kässäilijän pelastus monesti.

Vaikka ohjeen nimessä puhutaan simpukasta (nimi lienee tullut tekniikasta), itse näen huivissa monta, monta nousevaa aurinkoa. Vielä kun keksisin, miten auringot saisi oikein päin...

Tässä pari aurinkohuivia:

Silkkiä vaan...

Kesällä piipahdin nopsaan Lankakauppa Kerässä, jonka alekorista tarttui matkaan ihana Katia rustic silk, värinä upea turkoosi (79). Neuloin nelosen puikoilla. Lankaa kului 236 grammaa.

Ohje on oma muunnelmani Kudujan Mohäärminimalismista, lisäsin koristeeksi muutaman kerroksen lisäys-kavennuksia ja torson kohdalle tein pienet kavennukset, koska lanka on paksumpaa kuin mohairlanka.

Pidän tuosta silmukoiden lisäämisestä tuossa olkapään kohdalla, vaikka puikko ja käsiala eivät muutu, on yläosa ja alaosa ihan erioloiset.

Aika ihana...

Pellavainen neulehaave

Olen haaveillut monta vuotta, että haluaisin kokeilla tehdä pellavaneuleen kankaankudontaan tarkoitetusta pellavalangasta. Oikeanlainen pellavalanka tuli kesälomareissulla Lankavassa vastaan. En oikein osaa sanoa, millaista lankaa se on, mutta oli kartiolle kehrätty ja paksuinta pellavalankaa, mitä olen koskaan nähnyt... Paksumpaa mielestäni kuin rohdin-langat... Kartiossa oli reilu kilo lankaa. Neuleeseen meni 484 g lankaa, puikot kokoa 4.

Ohjeeksi valikoitui, taas kerran, Kudujan (Anna Verschik) ohje Kimono dress or sweater (ohje on Ravelryssä). Koin ohjeen helpoksi, mutta siinä on muutama keskittymistä vaativa kohta (ks. luettelo lopussa). Neule oli hauska kutoa ja tuntui, että puikot lensivät eteenpäin.

Lanka oli aika jäykän tuntuista, joten päädyin kerimään sen kerälle pehmittääkseni lankaa. Toisen kerran lanka pehmeni jo kutomisen aikana, kun se "juoksi" silmukoiksi. Kudelma näytti siinä vaiheessa tällaiselta:

Vähän on tolleen kohollaan... Ja vähän pidemmällä se näytti jo tältä:

Tässä vaiheessa tuli jo sellainen olo, että kyllä tästä 

taitaa paita tulla, ja ihan kiva sellainen... 

Vähän tässä vaiheessa jännitti se, 

miten onnistuu kauluksen tekeminen..

No, siitäkin selvittiin...

Pesin valmiin neuleen nestemäisellä pesuaineella 40-asteen pesussa ja tuuppasin perään vielä huuhteluaineen... Pesussa lähti aikamoinen tuppo pellavan irtokuituja.

Neule olikin jo ihan toisenluontoinen sen jälkeen.
Kooltaan se ehkä on aavistuksen liian iso. Suunnittelen kutovani koepalan, jonka pesen 60-asteessa, jotta saan käsityksen siitä, kuinka paljon lanka kutistuu lisää.

Kaiken kaikkiaan neule onnistui, melkein yli odotusten. Kun puen sen päälleni, saan takuuvarmasti palautetta siitä. On kuulemma tyylikäs ja ajaton, menisi ihan juhlaneuleesta kuulemma... Käytössä kaulus on mukautunut hyvin, eikä repsottele ollenkaan...

Tsempattavat kohdat ohjeessa:
- aloitussilmukoiden purkaminen
- kauluskohdan teko etupuolelle (tarkkana silmukkajaon kanssa)
- hihojen alla tapahtuva kolmella puikolla neulominen
- torson aloitus kainaloissa (tarkkana silmukkajaon kanssa)
- ja ikuinen jännityksen aihe: kaulus

Kaikesta tästä kuitenkin selviää :)

Muuten etsiskelessäni linkkiä ohjeeseen löytyi tällainen hyödyllinen gradu:
 Silmuskudumise sõnavara soome, ungari ja eesti keeles (Kai Tiislär)